Punaista ja vihreää vapuksi – matkustajaliikenteen punavihreä kaistajärjestelmä käyttöön 50 vuotta sitten

30.4.2019 9.00
Tiedote

Vappuna 1969 Suomen tullitoimintaan tuli konkreettinen ja näkyvä uudistus, matkustajaliikenteen valvontajärjestelmä, jonka nimeksi vakiintui punavihreä kaistajärjestelmä. Vuonna 1969 kaikki rajat olivat ulkorajoja ja valvonnallisesti samanarvoisia. Kansainväliseen malliin perustuvan uudistuksen arveltiin nopeuttavan matkustajaliikennettä ilman, että tullivalvonnan tehokkuus kärsi. Uudistukseen asti Tulli oli pääsääntöisesti selvittänyt jokaisen matkustajan tuomiset.

Suomen sodanjälkeisen ajan tullivalvontaa voi hyvällä syyllä kutsua tiukaksi. Valvottavaa oli paljon, ja säädöksiä rikottiin usein. Suuri osa valvonnasta liittyi sota-ajasta lähtien noudatettuun tavarasäännöstelyyn, jota purettiin 1950-luvulta lähtien. Varsinkin valuuttamääräykset tuntunevat nykyihmisestä oudolta, mutta niiden syynä oli maan vaikea taloustilanne. Ulkomaan matkailu oli pitkään harvinaista, kunnes 1960-luvulla suomalaiset alkoivat vaurastua ja matkailu lisääntyi.

Ennen punavihreän kaistajärjestelmän käyttöönottoa tullimiehet selvittivät mahdollisten tullattavien tavaroiden maahantuontia tiedustelemalla jokaiselta maahantulijalta: ”Mitä olette matkan aikana hankkineet?”. Matkatavarat tarkastettiin vastausten perusteella. Kun matkailijoita tuli kerralla enemmän, pääsy maihin saattoi kestää, varsinkin satamissa. Laivaliikenteeseen tuli vuodesta 1967 lähtien isoja autolauttoja, joihin mahtui satoja matkustajia, ja tuloksena oli jonoja Tullissa. Asia synnytti valituksia Tullin toiminnasta, ja satamissa oli paljon konfliktitilanteita.

Kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia
Suomi oli liittynyt lukuisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joita oli tehty Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla. Vuonna 1962 Suomi ratifioi New Yorkissa vuonna 1954 tehdyn sopimuksen, jolla helpotettiin turistina saapuvien matkustajien tullimuodollisuuksia ja turistiautojen tilapäistä maahantuontia. Sopimuksen tavoitteena oli lisätä kansainvälistä matkailua ja edistää kansainvälistä yhteistyötä. Allekirjoittanut maa sitoutui siihen, ettei se enää tarkastanut rajoillaan kaikkia matkustajia, vaan tullitarkastukset tehtiin ensisijaisesti pistokokeina.

Matkailijoiden sallittiin tuoda maahan vapaasti matkavaluuttaa ja erilaisia matkan aikana tarvittavia tavaroita, kuten vaatteita, koruja, kameran, polkupyörän tai kanootin. Matkailijoiden sallittiin tuoda myös savukkeita ja alkoholia, joita henkilö saattoi kuluttaa matkan aikana. Samoin matkailijan oma auto kuului tällaisiin tullittomiin esineisiin.

Sopimuksen pohjalta kansainvälinen tulliyhteistyöneuvosto (CCC) laati standardeja siitä, kuinka matkustajien tullivalvontaa voitiin sujuvoittaa ja yksinkertaistaa. Yksi näistä perustui punaisen ja vihreän värin käyttöön. Sen mukaan matkustaja valitsisi kaistan sen mukaan, oliko hänellä mukanaan tulliselvitettäviä tavaroita vai ei. Punainen väri ilmaisi tulliselvitettävää ja vihreä sitä, että mukana oli vain tullivapaita matkatavaroita. Suurin muutos oli, ettei tullivapaita tavaroita enää tarvinnut erikseen ilmoittaa Tullille. Ruotsi otti uuden kaistajärjestelmän käyttöön 1960-luvun puolivälissä.

Suomi oli liittynyt tulliyhteistyöneuvoston jäseneksi vuonna 1961. Matkustajavalvonnan uudistuksen valmistelu alkoi vuonna 1965. Ajatuksena oli, että pistokokeen piti olla mahdollisimman satunnainen ja neutraali. Vihreän puolen matkustajia oli tarkoitus valita tarkastukseen sytyttämällä tietyin väliajoin merkkivalo matkustajien kohdalla.

Helsingin Sompasaaren uuteen matkustajasatamaan suunniteltiin vuoden 1967 alussa uutta järjestelmää ja punaiset ja vihreät opasteet oli jo tilattu. Samana keväänä Tulli sai hälyttäviä tietoja huumausaineiden salakuljetuksen lisääntymisestä Ruotsissa, ja uudistus peruttiin. Tullihallitus ilmoitti uudistuksen tulevan käyttöön Helsingin satamassa kesällä. Tullin tuolloinen pääjohtaja Niilo Saarnio kutsui uudistusta ”vihreän valon valvontajärjestelmäksi”. Uusi järjestelmä herätti kovaa vastustusta Tullin valvontahenkilökunnassa, joka pelkäsi erityisesti hallitsematonta huumausaineiden tuontia vihreillä kaistoilla. Punavihreän järjestelmän käyttöönottoa lykättiin jälleen.

Kevät 1969 tuo kaistat
Tullin uusi pääjohtaja Jorma Uitto ilmoitti helmikuussa 1969 pitämässään tiedotustilaisuudessa, että kansainvälinen matkustajavalvonnan malli otettaisiin käyttöön Suomessa. Ajankohdaksi varmistui vappuaatto 1969. Tullin johto korosti virkamiesten asiallisen ja rauhallisen käytöksen merkitystä tilanteissa, joissa matkustajalta löytyi vihreällä kaistalla tullattavia tavaroita. Moraalisaarnoille ja moitteille ei ollut tarvetta, koska ne vain ärsyttivät matkustajia. Tullissa pidettiin tärkeänä myös matkustajille tiedottamista. Uusi matkustajavalvontajärjestelmä koettiin niin tärkeäksi, että Tulli palkkasi siitä viestimistä varten ensimmäisen PR-henkilön, joka aloitti työt saman vuoden lopulla.

Vappuna 1969 kaistat ja niitä osoittavat peltiset kyltit ilmestyivät Helsingin Eteläsataman Olympiaterminaaliin, Turun, Naantalin, Vaasan ja Maarianhaminan satamiin – paikkoihin, joissa oli eniten matkustajaliikennettä. Autolautoissa oli tarjolla myös punaisia ja vihreitä lipukkeita, jotka autoilijan tuli kiinnittää tuulilasiinsa kaistavalinnan merkiksi. Aluksi arveltiin, että kaistan valinta aiheuttaisi matkustajille vaikeuksia, ja tietämättömyyteen luvattiin suhtautua jonkin aikaa ymmärtäväisesti. Toisaalta uskottiin, että useimmat matkailijat olivat jo käyneet Ruotsissa ja tutustuneet siellä vastaaviin valintakaistoihin. Tullin arvio oli, että uuden järjestelmän ansiosta matkustajat pääsisivät pois laivasta 10–15 minuuttia aiempaa nopeammin. Tullissa uskottiin, että punaiselle kaistalle ruuhkia ja jonoja tuskin syntyisi.

Helsinki-Vantaan uusi lentoasemarakennus vihittiin käyttöön vuoden 1969 elokuussa. Punavihreä kaistajärjestelmä tuli heti käyttöön sielläkin. Lentokentän uutuus olivat ”karusellit”, joista matkustajat kävivät itse poimimassa laukkunsa, jonka jälkeen heidän oli valittava vihreä tai punainen linja Tullin läpi.  

Tulli oli ajan hermolla. Heinäkuussa 1969 Euroopan siviili-ilmailukonferenssi hyväksyi suosituksen punavihreän valvontajärjestelmän soveltamisesta lentokentillä. Vuonna 1971 tulliyhteistyöneuvosto antoi oman suosituksensa lentomatkustajien tullivalvonnan yksinkertaistamisesta. Vuonna 1972 neuvostolta tuli vastaava kansainvälinen suositus merimatkustajille.

Lehdistötiedotteet Viisikymmentä vuotta sitten