50 VUOTTA SITTEN: Tulli järjestää Suomen ensimmäisen huumekoiranäytöksen

29.3.2019 8.00
Tiedote

28. maaliskuuta 1969 Helsingin Olympiaterminaalissa pidettiin Suomen historian ensimmäinen huumausainekoirien työnäytös. Sen oli järjestänyt Tullihallitus yhdessä Suomen Kennelliiton kanssa. Tapahtuma sai paljon julkisuutta, sillä se oli järjestetty suuren koiranäyttelyn yhteyteen. Esiintyjinä olivat Ruotsin tullin ja poliisin koirat Basse, Buck ja Penny ohjaajineen. Koirat ja niiden ohjaajat vakuuttivat osaamisellaan kaikki läsnäolijat.

Vuoden 1969 alussa huumausaineiden kasvava salakuljetus herätti huolta. Tullihallituksen pääjohtaja Jorma Uitto oli luvannut helmikuussa pitämässään tiedotustilaisuudessa, että Tulli tulisi hankkimaan itselleen huumausaineita etsiviä koiria. Samassa yhteydessä pääjohtaja oli kertonut, että Tulli järjestäisi maaliskuussa huumekoiranäytöksen. Sen tavoitteena oli saada lainsäädännölliset esteet pois huumausainekoirakoulutuksen tieltä. Tähän saakka apteekkitavaralaki oli estänyt huumausaineiden hallussapidon koulutustarkoituksiin.

Lainsäädäntöongelma ratkesi kuitenkin lopulta nopeammin kuin oli arveltu. Jo helmikuussa 1969 apteekkitavaralain tulkintaa oli muutettu. Muutoksen ansiosta Suomen poliisi saattoi aloittaa ensimmäisen huumausainekoiransa koulutuksen heti samassa kuussa. Tästä huolimatta Tullin lupaama huumekoiranäytös järjestettiin 28. maaliskuuta 1969 Helsingin ”Tullipaviljongissa”, kuten Olympiaterminaalin rakennusta tuolloin kutsuttiin.

Terminaalissa Ruotsin tullin ja poliisin koirat näyttivät etsintätaitojaan eri tilanteissa. Matkustajahalliin saapui matkustajia esittävä ihmisjoukko, joista osalla oli laukuissaan pieniä määriä huumausaineita. Tavarat nostettiin tarkastustiskille, ja koira löysi kaikki piilotetut aineet kolmesta eri laukusta. Ruotsalaiskoirista toinen taas haistoi harjoitusaineet kahvilan pöydässä istuvan ihmisjoukon keskeltä savukerasiasta ja tuhkakupista. Myös ulkona tehtiin koe, jossa koira etsi huumekätköjä henkilöautosta. Kätköt paljastuivatkin nopeasti auton ovesta ja pölykapselin sisältä.

Paikalla oli runsaasti tiedotusvälineitä, jotka raportoivat tapahtumasta laajasti – olihan tämä ensimmäinen kerta, kun huumausaineita haistavia koiria nähtiin Suomessa.  Media haastatteli paitsi pääjohtaja Uittoa, myös ruotsalaisia koiranohjaajia sekä Ruotsin armeijan koirakoulun johtajaa eversti Marlo Hernquistia, jonka johtama laitos oli kouluttanut esiintyvät koirat. Hernquist painotti suomalaismedialle antamassaan haastattelussa, etteivät huumekoirat suinkaan yksin kyenneet ratkaisemaan huumausaineongelmaa, vaan olivat vain tehokas apuväline vaikeassa valvontatyössä.

Kaikki esiintyneet koirat olivat labradorinnoutajia. Ruotsin armeijan koirakoulun johtaja Hernquist katsoi labradorinnoutajan olevan tällaisessa työssä saksanpaimenkoiraa parempi. Koska pääosa huumausaineista salakuljetettiin matkustajaliikenteessä, saksanpaimenkoiran suojeluvaisto saattoi olla liian voimakas. Matkustajat saattoivat myös säikkyä saksanpaimenkoiria. Lisäksi labradorinnoutaja ei ollut kooltaan liian pieni, mutta ei myöskään liian iso. Samoin Hernquist totesi, ettei poliisikoiraksi jo koulutettuja koiria voinut kouluttaa huumekoiriksi, sillä silloin ne menettäisivät osan oppimistaan taidoista.

Perjantain tilaisuus oli tarkoitettu tiedotusvälineille ja valtiovallan edustajille. Viikonlopun aikana myös yleisö pääsi tutustumaan koirien työhön, sillä näytös järjestettiin kaksi kertaa lauantaina ja sunnuntaina.

Muun muassa Uusi Suomi -lehti korosti sitä, kuinka koirat pystyivät työskentelemään häiritsevissä olosuhteissa. Helsingin Sanomien mielestä erityisen huomionarvoista oli nopeus, jolla koirat onnistuivat tekemään löydöt. Ilta-Sanomat taas painotti sitä, että koira ei ollut erehtymätön ja että se ei suinkaan saanut palkkioksi löydöistä huumausaineita, vaan työskenteli taputuspalkalla. 

Pari kuukautta näytöksen jälkeen Tullihallitus lähetti kaksi miestä, Robert Schlaufin ja Guy Grönvallin, Ruotsin armeijan koirakouluun oppimaan huumausainekoirakoulutusta.

Ruotsin tullin labradorinnoutaja Basse ohjaajansa tullivartija Ralf Bergströmin kanssa näyttää etsintäkykyään. Media seuraa herkeämättä vieressä. Kuva: Kansan Arkisto.

Lähteet: Koiramme 6–7/1969; Tullimies 4/1969; Helsingin Sanomat 29.3.1969; Uusi Suomi 29.3.1969; Hufvudstadsbladet 29.3.1969; Ilta-Sanomat 29.3.1969; Ajankuva tv-ohjelma 28.3.1969. Ylen arkisto.

Lehdistötiedotteet Viisikymmentä vuotta sitten