Valmisteveronalaisten tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus

55/2016, JR/TNu

Tämä ohje korvaa vuonna 2012 annetun yleiskirjeen dnro 86/010/12  Valmisteveronalaisten tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus.

1. Maahantuonti Suomessa

Arvonlisäveroa maksetaan Suomessa tapahtuvasta tavaroiden maahantuonnista.
Arvonlisäverotuksessa tavaroiden maahantuonnilla tarkoitetaan tavaroiden tuontia EU:hun. Maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos tavara on Suomessa, kun se tuodaan EU:hun.  Tämä on pääsääntö tuonnissa EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolelta esim. Kiinasta suoraan Suomeen.

Maahantuonnin katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun tavara saatetaan sitä Euroopan unionin tullialueelle tuotaessa johonkin seuraavista menettelyistä ja tavara on Suomessa, kun se lakkaa olemasta kyseisessä menettelyssä:
1) väliaikainen varastointi (unionin tullikoodeksi 144 artikla)
2) unionin tullikoodeksin 237 artiklassa tarkoitettu varastointimenettely
3) sisäinen jalostusmenettely (unionin tullikoodeksi 256 artikla)
4) väliaikaisen maahantuonnin menettely kokonaan tuontitullitta (unionin tullikoodeksi 250 artikla)
5) ulkoinen passitusmenettely (unionin tullikoodeksi 226 artikla).

Maahantuonti tapahtuu Suomessa myös tuotaessa tavara EU:n tullialueelta, mutta arvonlisäveroalueen ulkopuolelta (esim. Kanarian saarilta) Suomeen, jos tavara on asetettu tullikoodeksin 227 artiklan mukaiseen sisäiseen passitusmenettelyyn tai johonkin 1 - 4 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn ja menettely päätetään täällä. Kun toisessa EU-jäsenvaltiossa (tulli- ja veroalueella) sisäiseen passitusmenettelyyn asetettu unionitavara tuodaan Suomeen EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolisen alueen kautta, tuontia ei pidetä arvonlisäverolaissa tarkoitettuna tavaran maahantuontina.

Tavaroiden maahantuonti voi olla verotonta vain, jos siitä on säädetty arvonlisäverolaissa.  Tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotusta koskevat verottomuussäännökset löytyvät arvonlisäverolain pykälistä 94 - 96 sekä 72 h. Luvussa 3 on kerrottu arvonlisäverolain 72 h pykälässä säädetystä alv-verovarastointimenettelyyn liittyvästä verottomasta maahantuonnista. Lisätietoa myös tuonnin asiakasohjeessa numero 35/2015 Veroton maahantuonti arvonlisäverotuksessa.

2. Maahantuonnista suoritettavan arvonlisäveron peruste

Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan tavaran maahantuonnista suoritettavan arvonlisäveron peruste on tullausarvo, ellei arvonlisäverolaissa toisin säädetä.

Tämä veron perusteena oleva tullausarvo määritetään seuraavissa tullausarvosäännöksissä: Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (tullikoodeksi) artiklat 69-76, komission delegoidun asetuksen  (EU) 2015/2446  artikla 71 ja täytäntöönpanoasetuksen  (EU) 2015/2447  artiklat 127-146.

Tähän arvoon lisätään arvonlisäverolain 91 - 93 a §:ssä säädetyt erät. Tästä saadusta kokonaissummasta lasketaan sovellettavan arvonlisäverokannan mukainen arvonlisävero. Valmisteveronalaisilla tuotteilla tulee pääsääntöisesti kyseeseen arvonlisäverokanta 24 %. Elintarvikkeisiin sovelletaan alennettua 14 %:n verokantaa.  Lisätietoa alennetusta verokannasta.

Arvonlisäverolain 93 §:n mukaan arvonlisäveron perusteeseen sisällytetään tavaran maahantuonnin johdosta tullauksen yhteydessä valtiolle tai Yhteisölle kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut lukuun ottamatta arvolisäveroa. Veron perusteeseen sisällytetään myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut. Säännöstä ei sovelleta tullihuutokaupassa myytyyn tavaraan.

Kun valmisteveronalainen tavara tullataan vapaaseen liikkeeseen, tavarasta kannetaan tullauspäätöksellä tullit ja maahantuonnin arvonlisävero. Myös valmistevero kannetaan tullauspäätöksellä sellaiselta maahantuojalta, jolle ei ole myönnetty tullikoodeksin 110 artiklassa tarkoitettua maksunlykkäystä. Tämä valmisteveron määrä sisällytetään arvonlisäveron perusteeseen.

Kun tuojalle myönnetään tullikoodeksin 110 artiklassa tarkoitettu maksunlykkäys, tuojan on annettava valmisteveroilmoitus neljän arkipäivän kuluessa tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta. Myös tämä valmisteveron määrää on sisällytettävä arvonlisäveron perusteeseen.

Maahantuonnin johdosta tullauksen yhteydessä tavarasta kannettavia tuontiveroja ja -maksuja ovat myös mm. polkumyynti- ja tasoitustulli sekä öljyjätemaksu. Öljyjätemaksu sisällytetään maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen vastaavasti kuin valmistevero. Arvonlisäveron perusteeseen ei sen sijaan sisällytetä öljysuojamaksua. Koska öljysuojamaksu tulee kannettavaksi myös sellaisesta Suomen kautta kuljettavasta öljystä, jota ei luovuteta Suomessa vapaaseen liikkeeseen, öljysuojamaksun ei katsota olevan AVL 93 §:ssä tarkoitettu maksu eli sitä ei sisällytetä maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen.

Kun tulli-ilmoituksella ilmoittajana on toimija, jolla on lupa valmisteverotuksen väliaikaisen verottomuuden järjestelmän käyttämiseen ja EU:n ulkopuolelta tuotavat tavarat siirretään tuontipaikassa valmisteverotuksen väliaikaisen verottomuuden järjestelmään, valmisteveroa ei sisällytetä tulli-ilmoituksella maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen.  Näissä tilanteissa valmisteveron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun tuotteet poistuvat väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä.

3. Siirto arvonlisäverolain 72 j §:ssä tarkoitettuun verovarastointimenettelyyn – arvonlisäveroton maahantuonti

Arvonlisäverolain 72 h §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan veroa ei suoriteta sellaisen 72 i §:ssä tarkoitetun tavaran maahantuonnista ja myynnistä, joka siirretään 72 j §:ssä tarkoitettuun verovarastointimenettelyyn.  

Tämä maahantuonnin verottomuus koskee vain tiettyjä arvonlisäverolaissa lueteltuja tavaroita. Raaka-aineet ja niiden jalostusaste on määritelty arvonlisäverolaissa EU:n tullitariffin nimikkeillä ja CN-koodeilla. Esimerkkinä mineraaliöljyt (sisältäen propaanin ja butaanin; sisältäen myös petroleumiraakaöljyt); nimikkeet 2709, 2710, 2711 12 ja 2711 13.  Verovarastointi ei koske varastossa käytettäviä tavaroita eikä menettelyä voida soveltaa tavaroihin, jos ne on tarkoitettu myytäväksi vähittäiskauppavaiheessa eli myytäväksi varastosta suoraan kulutukseen.

Muita kuin AVL 72 i §:ssä lueteltuja raaka-aineita koskevana verovarastointimenettely on mahdollista silloin, kun on kyse tavaroiden maahantuonnista ja siirrosta ns. laivakauppiaan verovarastoon tai lentokentällä sijaitsevaan verovarastoon. Tästä säädetään AVL 72 i §:n 2 momentissa. Maahantuonti voi olla verotonta esimerkiksi silloin, kun tavarat on tarkoitettu myytäväksi ilma-aluksen varustamiseksi sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiassa kansainvälistä lentoliikennettä tai kun tavarat on tarkoitettu myytäväksi elinkeinonharjoittajalle ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseksi tai tällaisella aluksella tapahtuvaa myyntiä varten.

Arvonlisäverolain 72 k §:n mukaisen verovarastointiluvan antaa Verohallinto. Arvonlisäverolain 72 j §:n 2 momentin (30.12.2010/1392) mukaan valmisteveronalaisten tavaroiden katsotaan olevan verovarastointimenettelyssä silloin, kun ne ovat valmisteverotuslain (182/2010) 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetussa varastossa. Valmisteverotuksen valtuutetulta varastonpitäjältä ei näin ollen edellytetä erillistä Verohallinnon myöntämää verovarastopäätöstä tuotteille, joihin arvonlisäverolain verottomuussäännöstä voidaan soveltaa. 

Pyydettäessä tavaranhaltijan on esitettävä tulli-ilmoitusvaiheessa kopio kyseisestä lupapäätöksestä sekä varastonpitäjän selvitys siitä, että maahantuotavat tavarat siirretään arvonlisäverolain 72 j §:ssä tarkoitettuun verovarastointimenettelyyn. Selvityksestä tulee käydä ilmi tavaroiden laatu ja määrä sekä tiedot verovarastointimenettelyyn asettamisesta (esim. kopio varastoonpanodokumenteista ja -kirjauksista tai tiedot kyseisen varastoonpanon viitenumerosta).

Maahantuonnin verottomuuteen on vedottava tavaraa tulliselvitettäessä. Maahantuoja ilmoittaa tulli-ilmoituksessa arvonlisäverottomuuden kansallisella menettelykoodilla. Kansalliset menettelykoodit (koodiluettelo 0027) löytyvät Tullin nettisivuilta. Jos verottomuusedellytykset eivät täyty, tullauspäätöksellä kannetaan arvonlisävero.  Tällöin arvonlisäveron peruste määräytyy kohdassa 2 selvitetyllä tavalla. 

Lisätietoa verovarastosta arvonlisäverotuksessa löytyy myös Verohallinnon sivuilta.