Hyppää sisältöön

Maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen arvonlisäverolain 91 §:n mukaan sisällytettävät erät

Julkaisuajankohta 31.1.2012 15.20
Tiedote

10/2012, Mbh/TNu

Tullihallitus on antanut  yleiskirjeen dnro 182/010/04 (THT N:o 211) Maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen arvonlisäverolain 91 §:n mukaan sisällytettävät erät.

Tällä yleiskirjeellä korvataan edellä mainittu vuonna 2004 annettu yleiskirje.

1. Johdanto

Tavaran maahantuonnista suoritettava arvonlisävero (23 %, 13 % tai 9 %) lasketaan veron perusteesta. Arvonlisäverolain 88 §:n (29.12.1994/1486) mukaan maahantuonnin arvonlisäveron perusteena pidetään maahan tuodun tavaran tullausarvoa, ellei arvonlisäverolaissa toisin säädetä.

Tullausarvosta säädetään yhteisön tullikoodeksista annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (28-36 artiklat) sekä tietyistä yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (141-181 artiklat).

Tässä yleiskirjeessä käsitellään ainoastaan arvonlisäverolain 91 §:n (29.12.1995/1767) säännöstä, jonka mukaan veron perusteeseen  sisällytettävät kuljetus- ja muut maahantuontikustannukset määritetään eräissä tapauksissa toisin kuin tullausarvoa määritettäessä menetellään.

2. Kuljetus- yms. kustannusten sisällyttäminen maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen

2.1. Yleistä

Kun tullausarvoa määritetään, tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan on tullikoodeksin 32 artiklan mukaan lisättävä kuljetus- ja vakuutuskustannukset sekä kuljetukseen liittyvät lastaus- ja käsittelykustannukset siihen paikkaan saakka, jossa tavarat tuodaan yhteisön tullialueelle (CIF saapumispaikka). Soveltamisasetuksen 163 artiklassa säädetään, miten eri kuljetusmuotoja käytettäessä määritetään paikka, jossa tavarat tuodaan yhteisöön.

Kun sitä vastoin määritetään maahantuonnin arvonlisäveron perustetta, siihen on sisällytettävä kaikki arvonlisäverolain 91 §:ssä luetellut tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut maahantuontiin liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka.

Jos jo veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen yhteisön alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, veron perusteeseen lisätään mainitut kustannukset tuohon toiseen määräpaikkaan saakka (AVL 91 §:n 2 mom.).

Määräpaikka on selvitettävä maahantuontiin liittyvistä rahti- tai muista kuljetusasiakirjoista. Jos määräpaikkaa ei voida muutoin selvittää, määräpaikkana voidaan pitää ensimmäistä lastin purkauspaikkaa. Säännöstä sovelletaan sekä myyjän että ostajan järjestämään kuljetukseen.

Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta on voimassa mitä tullivelan syntymisajankohdasta säädetään tullikoodeksin 201- 208 ja 212-216 artiklassa (AVL 87 §). Tullin suorittamisvelvollisuus syntyy muun muassa silloin, kun tullinalainen tavara luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.

Jos palvelun arvo on 91 §:n mukaan sisällytettävä maahan tuodun tavaran veron perusteeseen, tällaisen kuljetus-, lastaus- ja purkupalvelun sekä muun tavaran maahantuontiin liittyvän palvelun myynti on kotimaan arvonlisäverotuksessa verotonta (AVL 71 §:n 1 mom:n 2 kohta).

2.2. Kustannukset ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka

Maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen sisällytetään kuljetus- ja muut arvonlisäverolain 91 §:ssä säädetyt kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan asti.

Kustannuksia maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen lisättäessä on kuitenkin otettava huomioon, sisältyvätkö ne jo tavaran tullausarvoon vai ei. Silloin kun tullausarvoon sisältyvät tavaran kuljetuskustannukset vain yhteisössä sijaitsevaan saapumispaikkaan saakka, maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen lisätään ne kuljetus- yms. kustannukset, jotka aiheutuvat tavaran kuljettamisesta tästä saapumispaikasta kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen määräpaikkaan Suomessa.

Jos sitä vastoin kuljetuskustannukset ensimmäiseen Suomessa sijaitsevaan määräpaikkaan saakka sisältyvät jo tullausarvoon, arvonlisäveron perusteeseen ei enää lisätä näitä kustannuksia.

2.3. Kustannukset toiseen Suomessa tai muualla EU:n alueella sijaitsevaan määräpaikkaan saakka

Silloin, kun arvonlisäveron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen yhteisön alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, kustannukset sisällytetään arvonlisäveron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka. Tätä koskeva arvonlisäverolain 91 § 2 mom. (29.12.1995/1767) tuli voimaan 1.1.1996. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (168/1995) todetaan, että muutoksen tarkoituksena on yksinkertaistaa maahantuontiin liittyvien palvelujen verokohtelua.

AVL 91 §:n 2 momentin mukainen kustannusten sisällyttäminen arvonlisäveron perusteeseen on kuitenkin aiheuttanut käytännössä ongelmia, koska suoritetuista tai suoritettavista palveluista aiheutuvat kustannukset eivät useinkaan ole vielä tarkoin tiedossa veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä, vaikka Suomessa tai muualla yhteisössä oleva toinen määräpaikka olisikin tiedossa. Tämä puolestaan on johtanut epäyhtenäiseen käytäntöön siinä, veloitetaanko kustannukset arvonlisäverollisina palveluina vai ilmoitetaanko ne maahantuonnin veron perusteeseen.

Jotta tällaiset kustannukset toiseen Suomessa tai muussa EU:n jäsenvaltiossa olevaan määräpaikkaan saakka voidaan tavaraa tullattaessa sisällyttää maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen, tavaranhaltijan on tiedettävä sekä tämä toinen määräpaikka että suoritettavat palvelut ja niistä aiheutuvat kustannukset. Jos tavaranhaltijalla on tilaus, kauppa- tai muu toimitussopimus, josta käy ilmi toimitusehto (eli tiedot toisesta määräpaikasta) sekä lasku tai esim. hinnasto, josta kustannukset ovat laskettavissa, tavaranhaltijalla

katsotaan olevan käytettävissään tiedot toisesta määräpaikasta sekä niistä kuljetus- ym. maahantuontiin liittyvistä kustannuksista, jotka on sisällytettävä veron perusteeseen.

Jos tavaranhaltija sisällyttää nämä kustannukset maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen, tavaranhaltijan tulisi antaa palvelun suorittajalle kirjallinen selvitys siitä, että palvelusta veloitetut tai veloitettavat kustannukset on sisällytetty maahantuonnin veron perusteeseen.

3. Huolintakustannusten sisällyttäminen maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen

Huolintalaskut sisältävät monia erilaisia kustannuseriä. Huolintalaskuihin sisältyy usein jo tullausarvosäännösten perusteella tullausarvoon kuuluvien kustannuserien lisäksi sekä arvonlisäverolain 91 §:ssä nimenomaisesti lueteltuja kustannuksia että toisaalta kustannuksia, joita voidaan pitää säännökseessä tarkoitettuina muina maahantuontiin liittyvinä kustannuksina.

AVL 91 §:ssä tarkoitettuja muita maahantuontiin liittyviä kustannuksia ovat mm. huolintapalkkio, konttien käsittely- ja terminaalimaksut satamassa sekä satamassa perittävät tavaramaksut.

AVL 91 §:ssä luetellut kustannukset ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka on sisällytettävä tulli-ilmoituksessa kohtaan arvonlisäveron peruste. 

AVL 91 §:ssä luetellut kustannukset Suomessa tai muualla EU:n alueella sijaitsevaan toiseen määräpaikkaan saakka sisällytetetään veron perusteeseen  kuten edellä 2.3 kohdassa kerrotaan.

Pääsääntöisesti huolintalaskulla veloitetut kustannukset sisällytetään maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen. Huolintalaskulla voi olla kuitenkin veloitettu myös sellaisia kustannuseriä, jotka eivät liity kiinteästi maahantuontiin esim. tietoliikennekulut. Näitä kuluja ei arvonlisäveron perusteeseen sisällytetä.

4. Oikaisut maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen

 Jos tulli-ilmoituksella ilmoitettu arvonlisäveron peruste on ilmoitettu virheellisesti, verovelvollinen voi hakea oikaisua tullauspäätökseen. Lisätietoa muutoksenhausta ja hakemuslomakkeet löytyvät Tullin internet-sivuilta osoitteesta www.tulli.fi > Yrityksille > Verotus > Muutoksenhaku.

Jos jälkikäteen havaitaan, että arvonlisäveron perusteeseen ei ole sisällytetty arvolisäverolaissa edellytettyjä eriä, tehdään kantamatta jääneen veron osalta jälkikantopäätös. Jos arvonlisäveron peruste on ilmoitettu tullauspäätöksellä liian suurena eikä tullauspäätöstä ole vielä maksettu, on arvonlisäveron peruste mahdollista oikaista ns. pikaoikaisuna. Tällöin asiakkaan maksettavaksi tulee oikea arvonlisäveron määrä.

Maahantuonnin arvonlisäveroa ei kuitenkaan palauteta tullikoodeksissa tarkoitettua tullien palauttamista tai peruuttamista koskevalla eikä valitukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on arvonlisäverolain 10 luvun säännösten nojalla voitu vähentää taikka 122, 130 tai 131 §:n nojalla saada palautuksena (AVL 100 §).

Lisätietoja: Tuula Nummela, puh. 040 332 2449

THT