Eläkeläiskoirat

Aimo, labradorinnoutaja

Aimo


labradorinnoutaja

Vuh, tässä Aimo!

Olen rohkea, sirorakenteinen uroslabbis, jonka vauhdikkuus tuntuu joskus pelottavan muita koiria. Vahtikoiramme Veera saa myös osansa seuranpidostani.

Kerran isäntä jätti varomattomuuttaan hetkeksi ulko-oven auki. Päätin auttaa häntä siivouksissa ja kannoin kaiken irtilähtevän huushollista tuulettumaan kartanolle. Minusta on hauskaa kokeilla, mihin kaikkeen pystyn, mutta minusta tuntuu, etteivät isäntä ja emäntä ole hommistani aina niin innostuneita.

Olemme isännän kanssa suurten metsien ja kalavesien ystäviä. Aina kun on vähänkään vapaata, heitetään reppu selkään ja lähdetään. Täällä selkosia riittää! En minä silti mikään erakko ole. Ihmiset saavat naamanpesun aina, kun vain ovat sopivasti ”hollilla”.


Alfa, labradorinnoutaja

Alfa

Chilihunters City Thymus
labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja Alfa eli Chilihunters City Thymus on komea uros – kuten nimikin lupaa. Se tekee arvokasta nenätyötään emäntänsä kanssa Tampereen tullissa. Alfa on erikoistunut huumeisiin.

Alfan laumaan kuuluvat emännän lisäksi kaksi maatiaiskissaa, maailman paras kaveri newfoundlandinkoira Sisu ja isäntä – tietenkin! Peltojen ja metsien keskellä maalla asustaminen takaa sen, että liikuntaa tulee myös työpäivien päälle riittävästi.

Alfa on erittäin vilkas, tarmokas ja rohkea koira. Emäntä kehuu koiraansa ja sanoo, että ei ole vielä ollut tilannetta johon Alfa ei olisi reippaana syöksynyt. Alfa ei pelkää mitään.

Sekä kotikoiran että työkoiran kouluttaminen on aina haaste. Se vaatii ohjaajalta taitoa lukea koiraansa. Alfa ei ole ahne ruualle, mutta rakastaa leikkimistä ja riehumista. Ohjaaja onkin saanut opetella ne oikeat palkitsemiskeinot – Alfan lelukokoelma on laaja ja kaikenlaiset lelut ovat sen mielestä täysin vastustamattomia. Ylitse muiden ovat kuitenkin pallot, ja niitä Alfalle onkin kertynyt jo melkoinen kokoelma!

Alfa on varsinainen vesipeto, kesäisin se ui aina kun se vain on mahdollista. Alfa on aivan virallisesti Suomen nopein koira uimisessa, siitä se on saanut virallisen tunnustuksenkin - se on uinut itsensä koirien Suomen mestariksi. Alfan harrastuksiin kuuluvat myös vesipelastustreenit, joissa se käy kesäisin joka viikko.

Alfa hyppäsi eläkkeelle muutamaa päivää vaille kymmenen vuotiaana 1.4.2017.


Anja, labradorinnoutaja

Anja

Supergirl
labradorinnoutaja

Vuh!

Olen Anja, reipas labbis Lapista. Vaikka asun Napapiirin pohjoispuolella, en pidä kovista pakkasista. Nostelen pakkasessa jalkojani kuin balettitanssija.

Kesäisin tykkään sukellella keppejä järvistä. Yritän kovasti leikkiä myös takapihan oravien kanssa, mutta harmikseni ne eivät ymmärrä leikkejäni. Tyhmiä otuksia! Porot ja kissat saavat minun puolestani juoksennella aivan rauhassa.

Emäntä kutsuu minua joskus ahmatiksi. Pidän nimittäin syömisestä, enkä voi sille mitään. Ruoka vain on niin hyvää! Lempiherkkuani on nuotiolla paistettu makkara.


Ansa, labradorinnoutaja

Ansa

Pamsu
labradorinnoutaja

Terve!

Olen Ansa, urheilullinen ja vauhdikas labbistyttö. Hyppääminen on minun lajini. Huoneiden oviaukkoihin asennetut veräjät ovat aivan turhia. Ne eivät minua pidättele. Isäntä sanoo, että olen kuin kenguru. Hän saa siitä hyvästä pusun poskelleen – ilmassa.

Minusta on mukava tehdä isännän kanssa töitä. En väsy siihen koskaan. Työ on vaihtelevaa, sillä nuuskin laivoja, rekkoja, henkilöautoja ja matkustajia. Lempilelujani ovat siilipehmolelu ja pallo.

Asumme omakotitalossa, ja paras kaverini on springerspanieli Minni. Minnin kanssa temmellämme ja lenkkeilemme vapaapäivinä. Kesällä uin paljon, vesi on lempielementtini.

Kukaan talossa ei osaa aukaista jääkaapin ovea niin hiljaa, ettenkö minä kuule sitä. Syön kaikkea, jopa chilipähkinöitä!


Cindy, englanninspringerspanieli

Cindy

Snowwood Cinderella
englanninspringerspanieli

Hau!
 
Olen Cindy eli Snowwood Cinderella, englanninspringerspanieli.
 
Teemme isännän kanssa työtä huumerikollisuutta vastaan. Pidän työstäni, se on palkitsevaa ja tärkeää. Ja koska pidän erityisesti lapsista, haluan suojella heitä työni välityksellä.
 
Rakastan samoilla metsissä, siellä on paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Kerran olimme isännän kanssa tunturissa pitkällä vaelluksella. Uskotteko, että siellä tuli kilometrejä minunkin tassuilleni tosi paljon! Olisin silti voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään, sillä minusta se oli pelkästään ihanaa.
 
Cindy jäi eläkkeelle 9.1.2017.

Dani, labradorinnoutaja

Dani

Nano
labradorinnoutaja

Dani on 29.12.2007 syntynyt musta labradorinnoutaja. Kennelliitto palkitsi Danin sankarikoiran tittelillä vuonna 2012. Sankarikoirat ovat olleet mukana pelastamassa ihmishenkiä, ja Danin ansioksi voikin lukea sen hienon työn huumeiden löytämisessä.

Dani on rauhoittunut matkan varrella harkitsevaksi ja arvokkuudella työtään tekeväksi työkoiraksi. Villi tuholainen on tasoittunut. Takana ovat ne ajat, jolloin Dani pisti ohjaajansa auton takakopin päreiksi. Iltapaloiksi se pureskeli mökin ovet ja muut hampaisiin sopivat paikat.

Pentuaikana Danin ohjaaja Mika käytti sitä vierailuilla lastentarhoissa, kouluissa ja vanhusten luona. Danin tervehtimistapoihin kuuluu joillekin koirille tyypillinen tapa ”kirputtaa” eli nipistellä etuhampaillaan uusia ihmisiä. Vierailu kehitysvammaisten luona oli Mikallekin yllätys – Dani käyttäytyi kuin enkeli.

Dani on alusta asti ollut erittäin motivoitunut huumeiden etsintään. Se on ollut siinä mielessä ohjaajalleen helppo tapaus, ja innostuneen koiran kanssa melkein kaikki on mahdollista. Työssä Dani on varma ja luottamus on molemminpuolista.

Vapaa-aikaansa Dani viettää mökillä. Uiminen ja juokseminen kesällä ovat sen lempiharrastuksia, talvella juoksu sujuu kätevästi järven jäällä.

Tullikoira Dani jäi eläkkeelle 31.3.2017.


Eetu, labradorinnoutaja

Eetu

Pinecoast Neuroni
labradorinnoutaja

Sitä asiaa ei mietitty kahta kertaa, kun labradorinnoutaja Eetu sai lempinimekseen Rymy-Eetu. Huumekoirakurssi vuosimallia 2010 antoi nimen yksimielisesti ja totesi sen erittäin osuvaksi, sillä Eetua ei huimaa mikään.

Eetu on ohjaajansa kolmas työkoira ja yhteistyö sen kanssa on sujunut mainiosti. Eetu on tehnyt lukuisia huumelöytöjä ja osoittautunut oivalliseksi työkoiraksi. Eetun pääpaikka on Nuijamaa, mutta sen innokkaan nenän voi yhyttää myös junissa ja Lappeenrannan lentokentällä.

Innokas nuuskuttelu käy totisesta työstä ja autojen ja ihmisten haistelu vaatii hauskat huvit. Silloin kun Eetu löytää huumeita, se saa pelata pallolla. Pallo onkin sille maailman tärkein lelu. Joskus ohjaaja hemmottelee sitä mehukkaalla luulla.

Huumekoirana Eetu on eturivin tekijöitä ja sen innostaminen työhön on helppoa. Välillä ohjaaja huokaa salaa ja toivoo sen intoa astetta pienemmäksi, mutta hyvä koira motivoituu pelkästään työn tekemisen riemusta.

Raskaan työn vastapainoksi Eetu rakastaa lenkkeilyä, ja vapaapäivät kuluvat juosten, uiden ja veneillen. Eetulla on isäntänsä veneen keulassa oma vain sille tarkoitettu paikka.

Eetu jäi eläkkeelle 1.4.2017.


Esso, labradorinnoutaja

Esso

Niinivuoren Vesi-Sota
labradorinnoutaja

Esso on musta nelivuotias labradorinnoutajauros, joka tuli ohjaajalleen kahden vuoden ikäisenä. Alun perin Essosta oli tarkoitus tulla Puolustusvoimien pommikoira, mutta kohtalon puututtua peliin Essosta koulutettiinkin Tullille huumekoira.

Esso työskentelee emäntänsä kanssa Turussa. Huumeita etsitään niin lentokentiltä, satamista kuin rahtiterminaaleistakin. Esson työskentely onkin parhaimmillaan juuri autokaistoilla ja terminaaleissa. Energinen Esso ei paljon motivointia tarvitse, vaan on aina valmis töihin.

Elämäniloinen, onnellinen ja rohkea Esso on saanut työkavereiltaan lisänimen kenguru, koska Esso on kova poika pomppimaan. Esso rakastaa uimista ja veteen mennäänkin näytöstyylillä – näyttävällä loikalla ja valtavilla pärskeillä. Myös pitkät metsälenkit ovat lähellä kengurukoiran sydäntä.

Yhteistyö ohjaajan kanssa on pelannut alusta asti hyvin. Yhdessä on mukava oppia uutta, ja samalla kehittää yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Raskaan työn vastapainoksi Esso rentoutuu kotisohvalla tassut taivasta kohden ja vienosti kuorsaten. Kenties lempiruoastaan pannukakusta uneksien.


Gamma, monirotuinen

Gamma

Piri
monirotuinen

Gamma on musta, monirotuinen Opaskoirakoulun kasvatti. Se on savukekoira ja nk. projektikoira eli tullut ohjaajalleen valmiiksi tottelevaisuuskoulutettuna.

Gamma on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen, mutta kun se saa hajun, meno on kova. Koiran luonne muuttuu täysin, kun se löytää piilon. Keski-Pohjanmaan Maaseutuopistossa Gammalle oli opetettu pääasiassa esinehakua ja taitoja liikkua erilaisissa paikoissa. Hajun opettaminen tuli uuden ohjaajan haasteeksi.

Gamman kanssa on helppo tehdä työtä. Se nauttii työnteosta ja kouluttamisesta. Erityisesti raskaan liikenteen seassa tehtävä etsintä on Gammalle mieleen ja siellä se on elementissään. Vaikeankaan kuorman seassa liikkuminen ei tuota vaikeuksia.

Gammaan voi törmätä työntohinassa melkein missä vain - rajoilla, satamissa, pohjoisessa sekä eteläisessä Suomessa. Siellä missä tavaraa ja ihmisiä liikkuu, siellä on Gammakin.

Raskaan työn vastapainoksi Gamma nauttii suunnattomasti lasten ja muitten koirien kanssa leikkimisestä. Jalkapallon pelaaminen on yksi sen suosikkilajeista, ja vaikka Gamma ei ole aivan puhdas labradorinnoutaja niin uiminen on sillä todella syvällä verissä!

On olemassa yksi tärkeä asia, jolla Gammasta saa ikuisen ystävän, ja se on rapsuttaminen. Sitä Gamma ottaisi vastaan missä vain ja milloin vain.


Happy, noutaja

Happy

Namusillan Pyökkikehrääjä
noutaja

Happy on tammikuussa 2008 syntynyt hurmaava noutajatyttö. Nimensä mukaisesti Happy on onnellinen ja energinen koira.

Happy työskenteli ohjaajansa kanssa Tampere-Pirkkalan lentokentällä sekä joskus Tikkakoskella. Se nuuski myös pikarahdeissa sekä postissa. Lisäksi Happyn saattoi nähdä erilaisissa esiintymisissä sekä koulukiertueilla. Keväällä 2012 se osallistui ohjaajansa kanssa Harmaa talous – musta tulevaisuus -oppilaitoskiertueelle ja sai osakseen oppilaiden jakamattoman ihailun ja kunnioituksen heitettyään yläfemmat ohjaajansa kanssa jemman löydyttyä. Happy vietti myös festarikesää ihan viran puolesta. 

Kotona Happy elää normaalia, onnellista kotikoiran elämää. Sen paras kaveri on espanjanvesikoira Cara, joka kuuluu samaan laumaan. Muut laumanjäsenet, varsinkin lapset, Happy herättää aamuisin laulullaan. Happy rakastaa uimista ja metsässä juoksentelua, kuten kunnon noutajan tuleekin.

Happy kommunikoi ohjaajansa kanssa vahvasti katsomalla silmiin: joko odottamalla lupaa tehdä jotain tai kysymällä neuvoa. Käskyjä ohjaaja antaa myös pelkkien käsimerkkien avulla. Happy on oppinut, että etu- ja keskisormen ollessa ylhäällä istutaan ja maahan mennään, kun koko kämmenellä tehdään liike ylhäältä alaspäin. Kun ohjaaja aukaisee suunsa, ei vielä ole ruoka-aika, vaan silloin pudotetaan suussa oleva esine. Käsimerkeillä Happyn saa myös tulemaan luokse sekä pysähtymään. Ohjaajan ei siis tarvinnut huudella terminaalin toiselle puolelle saadakseen Happyn huomion, vaan hän pystyi kommunikoimaan hiljaisesti, koirakon omalla salakielellä.


Joy, labradorinnoutaja

Joy

Jahtijellon Flo Jo
labradorinnoutaja

Jahtijellon Flo Jo on virallinen nimeni, Joy on kutsumanimeni. Olen syntynyt Porvoossa 7.4.2007. Ohjaajani valitsi juuri minut useiden sisarusteni muodostamasta villistä laumasta ja niin alkoi matkani kohti suurta tuntematonta.

Peruskoulutuksen sain Tullin koirakoulusta ja asemapaikakseni tuli Kuusamon tulli. Operoimme myös muilla itärajan ylityspaikoilla, lisäksi teemme valvontaa Pohjois-Suomen lentokentillä ja annamme tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille.

Luonteeltani olen hieman varauksellinen ja ennakkoluuloinen. Mutta kun tulemme kotiin, minusta ottaa vallan rodulleni tyypillinen hellyydenkipeys, haluaisin olla emännässäni kiinni koko ajan. Ja hyvin usein olenkin. Ainoastaan sauna pelastaa emäntäni, sinne minua ei oteta.

Harrastukseni eivät liene kenellekään yllätys – uinti ja metsälenkit. Kuusamossa riittää koskematonta erämaata samoiltavaksi ja marjoja syötäväksi. Syöminen onkin lempipuuhaani, vaikka olen, niin hassulta kuin se kuulostaa, monelle ruokalajille ja kasviksille allerginen.


Jörö, labradorinnoutaja

Jörö

Jyckegårdens Black Cuche
labradorinnoutaja

Jörö oli yksi Tullin julkimokoirista. Se esiintyi televisiossa moneen otteeseen ja oli Poliisin, Tullin ja monen muun organisaation yhdessä vetämän Harmaa talous -projektin tähtiä. Se hurmasi kouluilla ja auttoi nuoria ymmärtämään, miksi halpa pitsa ei aina olekaan halpa.

Ohjaajansa mukaan Jörö on kovasti nimensä väärti. Jörö on talven lapsia ja syntynyt 20. tammikuuta 2009. Siisteyskasvatusajankohta on ollut ohjaajalle haastava, mutta huumekoiran kouluttaminen onkin aina haaste. Se vaatii kouluttajalta pitkää pinnaa, ymmärrystä ja kykyä arvioida myös itseään.

Jörö on persoona niin kuin koirat aina. Se ottaa joskus mallia lempilelustaan röhkivästä possusta. Kuka väittää, että vanha koira ei opi! Koira oppii mitä vain… halutessaan! Jörö on oppinut muun muassa, että koirakavereita on kiva ajeluttaa ympäriinsä juoksemalla keppi suussa karkuun. Vapaa-aikaan kuuluvat myös lenkkeily kodin lähimaastoissa ja talouden toisen koiran härnääminen. Perheeseen kuuluu  nimittäin Jörön lisäksi vanha suomenpystykorva Kira.

Jörö pitää lapsista ja heidän kanssaan peuhaamisesta. Ruoka on Jörön suuri heikkous, ja se on valmis melkein mihin tahansa pienen herkkupalan saadakseen. Linja on kuitenkin tiukka – työssä herkut ja ruuan tarjoili aina vain ohjaaja.


Lotta, labradorinnoutaja

Lotta


labradorinnoutaja

Vuh, olen Lotta!

Elän melkoisessa eläintarhassa itärajalla. Laumaani kuuluu kaksi collieta, australianpaimenkoira ja kaksi hevosta talossa asuvien ihmisten lisäksi. Asumme kaukana muusta asutuksesta, syvällä maaseudulla.

Olen hyvin kiinnostunut kaikesta ja kaikista, enkä pelkää mitään. Hevosia kyllä kunnioitan, koska ne ovat niin isoja. Yritän tehdä niiden kanssa tuttavuutta naisellisin keinoin: pikku pusuilla niiden turpaan.

Lempileluni on pehmoankka, jonka sisältä tulee ääntä. Kun pureskelen sitä, se sanoo ”kvaak, kvaak”. Se on minusta hassu.

Tykkään kaikenlaisesta ruoasta, emäntä varokoon sormiaan, jos on liian hidas tarjoilussa.


Lumi, spanieli

Lumi


spanieli

Vuh, vuh!

Olen Lumi, Tullin eläkkeellä oleva huumespanieli. Joku on sanonut, että olin Tullin tyhmin koira, mutta hän ei vain oikein ymmärtänyt minua. Innostukseni tosin saattoi jonkun silmissä näyttää tyhmyydeltä, mutta voin vakuuttaa, että sitä se ei ollut.

Isäntäni, joka on kokenut koiranohjaaja, sai kuulemma minun kasvatuksestani uusia haasteita. Testailua oli puolin ja toisin. Kerran heittäydyin kesken keikan selälleni lattialle. Kauan en siinä kylläkään saanut makoilla.

Koska liikun edelleen paljon, on minulla aina nälkä. Hotkaisen ruokani alta aikayksikön. Eikä se ole mitään hiljaista puuhaa!

 


Luna, labradorinnoutaja

Luna

Marjarannan Lotta
labradorinnoutaja

Hei,

olen Luna. Ennen kuin tulin isännälleni, sain viettää yhdeksän kuukautta rauhaisaa kotikoiran elämää, mutta ikävystyin ja haukuin kaikki naapurit. Se ei kait ollut hyvä asia. Nyt en ehdi ikävystymään, sillä työsarkaa piisaa. Käymme Vainikkalassa, Vaalimaalla, Lappeenrannan lentokentällä, Haminassa ja Kotkassa, joissa riittää henkilöautoa, rekkaa, linja-autoa junaa ja laivaa nuuskittavaksi.

Rakastan työtäni ja perhettäni. Siihen kuuluu lisäkseni myös toinen koira, Likka, sekä kissa, joka kiusaa minua aina kun olen kotona. Mutta kyllä minä sille vielä näytän!

Olen luonteeltani erittäin vilkas ja sosiaalinen, ja jos en saa tarpeeksi huomiota osakseni, tiedän kyllä keinot millä saan isännän ylös sohvalta.

Luna jäi eläkkeelle 1.4.2017.


Melvin, labradorinnoutaja

Melvin


labradorinnoutaja

Hau teille!

Nimeni on Melvin tai niin kuin kotiväki minua kutsuu: Meltsu tai Meltsi. Olen erittäin energinen ja sporttinen labradorinnoutajauros, Tullin huumekoira.

Vauhdikkaasta ja joskus vaarallisestakin tullityöstä irrottaudumme isäntäni kanssa tekemällä pitkiä lenkkejä. Osaamme kyllä myös ottaa rennosti, ja silloin yksinkertaisesti lepäilemme.

Olen huumekoira jo toisessa polvessa, ja meidän perheessämme on muitakin tämän kunniakkaan ja tärkeän työn tekijöitä. Isäni teki uransa Pohjoisessa tullipiirissä, ja veljeni nuuskuttaa huumeita Oulussa.


Poika, labradorinnoutaja

Poika


labradorinnoutaja

Oh Boy!

Poika tässä, kotona sanotaan Jätkä, koska keksin jätkämäisiä temppuja. Sillä tarkoitan, etten aina tee niin kuin kaksjalkaiset käskee, tai ”isoveli” Fjolle paimentaa.

Töissä tein kuitenkin niin kuin isäntäni Hagge sanoi. Se kyllä keksi hommia, enkä pelännyt niitä yhtään. Kivat ihmiset hymyili meille töissä, mut kun mä nappasin jonkun kiinni, oli naurut vähissä. Isäntä on aivan eri äijä, kehui mun jutuilla, vaikka mähän ne tein.  

Musta on ehtinyt tulla seitsemän pennun ”isä”. Tykkäsin niiden äidistä. Friiattiin kaksi kertaa viime vuonna. Koirakoulun rehtori vei jo kaksi pentua oppimaan tapoja koirien kasvatusopistoon. Seurasin niitten kasvua. On kiva kun ne kasvoi työkoiriksi ja oppi löytämään aineita. Oon pennuistani tosi ylpee!


Seppo, labradorinnoutaja

Seppo

Pinecoast`s Master
labradorinnoutaja

Musta labradorinnoutaja Seppo syntyi Varkaudessa toukokuussa 2005. Sepon ollessa viisi viikkoa vanha, se tapasi tulevan ohjaajansa ensimmäisen kerran. Ihastus oli heti molemminpuolinen. Seppo valloitti reippaudellaan ja iloisella luonteellaan kymmenen pennun joukosta itselleen uutta työkaveria valitsemaan tulleen ohjaajansa.

Seppo jäi eläkkeelle vuoden 2014 keväällä. Seppo sopeutui innokkaasta työkoirasta oloneuvoksen rooliin yllättävän hyvin. Tosin pitkä työura ei niin vain unohdu. Pari kertaa eläkeläinen on leppoisalla lenkillä ollessaan tuonut maastosta löytämänsä kannabispiipun ja kerran ilmaissut pussukan, jossa oli jäämiä huumausaineesta. Tällaiset pienet yllättävät sattumukset kesken ulkoilun ilahduttavat ja saavat Sepon tuntemaan itsensä liki koiranpennuksi jälleen.

Eläkkeellä ollessa täytyykin keksiä ohjaajan kanssa melkoisesti kaikkea työnteon riemun korvaavaa toimintaa. Metsälenkit sekä kesällä uiminen ovat oiva keino purkaa valtaisaa energiamäärää. Aika kuluu mukavasti myös mökillä tennispalloja järjestellen ja laumaan kuuluvan tullikoira Edin kanssa touhuten.


Sisu, labradorinnoutaja

Sisu

Pikku-Toivolan Turo
labradorinnoutaja

Hau teille!

Olen Sisu, kiltti ja rauhallinen labbis. ”Sisu” liitetään usein suomalaiseen peräänantamattomuuteen, ja sitä löytyy myös minulta. Se on tärkeä ominaisuus huumekoiralle. Teen ihan kaikkea, mitä ohjaajani minulta pyytää. Pieni vihje riittää, käskeä minua ei tarvitse koskaan.

Yksi paikka on minulle kaikkein tärkein, ja se on oma paikkani ohjaajan autossa. Sinne ei ole muilla menemistä. Vain ohjaajani saa siellä tarvittaessa asioida.

Kun olemme töissä, antaudun tehtävääni täysillä. Kunnon ylläpitäminen on koirakolle tärkeää, siksi lenkkeilemme isännän kanssa säännöllisesti. Kun olemme vapaalla, osaamme kyllä myös löhöillä perusteellisesti.

Sisu jäi eläkkeelle maaliskuussa 2016 ja viettää nykyisin leppoisaa elämää oloneuvoksena.


Tiki, labradorinnoutaja

Tiki

Arwolan Herpertti
labradorinnoutaja

Tiki on kiltti ja sosiaalinen labradorinnoutajauros. Se on kotoisin Kuusamosta, mutta teki huumekoiran työtään yhdessä isäntänsä kanssa Imatralla, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Tiki valmistui Tullin koirakoulusta ja osallistui myös jatkokoulutukseen. Kertauskurssit olivat tärkeitä koirakkojen yhteistyön vahvistamisessa.

Tikin hullunrohkeus, reippaus ja uteliaisuus vaativat paljon. Työajat olivat mitä ihmeellisimpiä ja työtehtävät rekanalusista matkustajien laukkuihin yltäviä.

Nyt eläkkeellä Tiki juoksee vapaana Itä-Suomen metsissä ja nauttii hajujen kirjosta. Toiminta ja vauhti ovat parasta mitä se tietää. Uteliaisuudesta todistaa sekin, että sen mieliruokavalio pitää sisällään kaiken ihmiselle kelpaavan. Isäntä pitää kuitenkin huolen Tikin kunnosta ja linjoista. Kuppi täyttyy Tikin harmiksi vain terveysruualla.

Parivaljakon saumattomasta yhteistyöstä kertoo sekin, että Tiki ui ja pitää silmällä lapsia sekä katsoo vastavuoroisesti isännän perään.


Topi, labradorinnoutaja

Topi

Pito
labradorinnoutaja

Hauhau!

Olen Pito, kutsumanimeltäni Topi. Myös isäni Huuko oli Tullin huumekoira.

Luonteeltani olen vilkas ja utelias ja keksin aina puuhaa. Välillä kuitenkin kaipaan paljon läheisyyttä ja hellimistä. Ja kyllähän perheestä aina löytyy joku, joka halailee ja rapsuttelee.

Tykkään lenkkeillä isännän kanssa kaikkina vuodenaikoina. Ohjelmassamme on talvisin mm. valjakkohiihtoa ja lumikenkäilyä. Umpihankea tarpoessa ne muskelit kasvavat! Kesäisin patikoidaan, pyöräillään ja uidaan. Kesän ykkösjuttuja ovat purjeveneily ja saariretket koko perheen voimalla. Minulla on veneessä tietysti oma punkka ja pelastusliivit.

Jäin eläkkeelle maaliskuussa 2016 ja siitä lähtien olen totutellut eläkeläisen kiireettömään elämään.


Urho, labradorinnoutaja

Urho

Merjatuulian Elosalama
labradorinnoutaja

Moi, Urho tässä!

Kennelnimeni on Merjatuulian Elosalama, joka saattoi olla jonkinlainen enne – vauhtini ei nimittäin osoita minkäänlaisia hiipumisen merkkejä vaikka eläkeikä on koittamassa. Pidän työstäni ja olen ylpeä siitä. Erityisen mukavaa on niin sanottu päältähaku. Silloin saan käyttää matkustajavirtojen tuoksujen sinfoniassa nenääni täysipainoisesti.

Kun olen selvinnyt työrasituksistani, minua ei pitele mikään. Tarvitsen jatkuvia haasteita. Vapaa-ajallani nautin elämän pienistä iloista: liikunnasta, ruoasta ja hellyydestä. Saatan olla monille tuttu sosiaalisen median selfie-kuvistani. Pääsinpä jopa kuvineni Iltalehteen ;) 


Valo, labradorinnoutaja

Valo

Niinivuoren Villiyrtti
labradorinnoutaja

Valo on aito satamien ruusu, sillä sen toiminta-alueena ovat kaikki Helsingin satamat. Valo on tehokas tyttö kultivoidusta ulkonäöstään huolimatta. Se etsii huumausaineita autoista, rekoista, varastoista ja laivoista. Muuntohuumeetkaan eivät pääse Valon nenää karkuun.

Valo on riehakas ja utelias koira ja vaatii siksi paljon myös ohjaajalta. Valon ohjaajalla on kuitenkin kaikki ne tiedot ja taidot, jotka ohjaajalla kuuluukin olla. Hyvä koiranohjaaja tuntee tarkoin koirien oppimismekanismit ja osaa lukea koiraa, ymmärtää koiran eleitä ja signaaleja.

Valo osaa arvostaa hyvää isäntää ja palkitsee hänet sulkemalla ovia ja laatikoita. Siinä molemmilla riittää puuhaa ja yhteistä hauskaa. Rentoutumisen taito Valolla on luissa ja ytimissä. Se nukkuu metelissä kuin metelissä ja hädin tuskin huomaa, kun kolmivuotias pikkupoika ryömii sen ylitse.

Valon isäntä on vastuuntuntoinen ja hänellä on liikunnalliset elämäntavat. Valon kaveri tarvitseekin hyvän kunnon, sillä koira ui loputtoman pitkiä matkoja ja nollaa arjen vaeltelemalla metsälenkeillä. Vapaana on hyvä juosta ja uiminen on ulkoilumuotojen kuningas.


Velmu, labradorinnoutaja

Velmu


labradorinnoutaja

Moikka!

Olen Velmu, ja olen kotoisin Svea-mamman maasta. Kielivaikeuksia minulla ei kuitenkaan ole pahemmin ollut, sillä muutin Suomeen jo pienenä. Silloinhan on tunnetusti helppo oppia uusia asioita.

Olen töissä Tullissa, ja olen erittäin ylpeä työstäni, jonka perimmäinen tarkoitus on estää huumeiden leviäminen. Muuten olen sitä mieltä, että jokaisen on aina hoidettava työnsä niin tunnollisesti kuin mahdollista.

Samaa mieltä olen myös velvollisuuksista itseään kohtaan. Kunnostaan on jokaisen pidettävä huolta. Me isännän kanssa lenkkeilemme, ja usein myös haastan painiotteluun jonkun perheen muista koirista.


Vexi, labradorinnoutaja

Vexi

Niinivuoren Rauhantaisto
labradorinnoutaja

Olen Vexi,

Tullin huumekoira, ja tärkein työkalu on kirsuni. Olen omasta mielestäni aika kova poika ja näytän sen tarvittaessa muille uroksille. Asun länsirannikolla vanhassa pääkaupungissa, Turussa.

Isäntä kutsuu minua välillä Pölhökustaaksi. Ei haittaa minua, vaikka isäntä puree välillä hampaita niin, että se kuuluu melkein koirakoululle asti. Tavoitteeni on löytää ainakin 100 kiloa huumeita kerralla! Tai no – saisinpa edes lisää ruokaa jos en löydäkään mitään.

Vexi jäi eläkkeelle maaliskuussa 2015 ansiokkaan uran jälkeen.


Zico, labradorinnoutaja

Zico

Niinivuoren Pelto-Energia
labradorinnoutaja

Hei,

Olen Zico, vauhdikas labbis-uros. Koko nimeni on Niinivuoren Pelto-Energia. Monet epäilevät minua sekarotuiseksi pitkän, kapean kuononi ja hoikan ruumiinrakenteeni vuoksi.

Meidän perheessämme liikutaan paljon. Vapaa-aikana usein käyn ensin lenkillä emännän kanssa ja myöhemmin illalla vielä isännän kanssa. Asumme saaressa, joten kesäaikaan käymme uimassa monta kertaa päivässä.

Työnteosta pidän kovasti. Olemme isännän kanssa huomanneet, että mitä enemmän opimme tästä hienosta työstä, sitä varmemmin opimme lisää. Isäntä on mun paras kaveri ja meillä on huisin hauskaa yhdessä. Se kyllä harmittaa, kun en illalla pääse sen viereen nukkumaan, vaikka kuinka yritän...