Hyppää sisältöön

Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle Tullineuvosto

Julkaisuajankohta 13.2.2018 14.35
Tiedote

13. helmikuuta 1918 Suomen kansanvaltuuskunta julisti Tullihallituksen lakkautetuksi. Tullitoimintaa oli kuitenkin määrä jatkaa suoraan entiseltä pohjalta. Tulliasiat alistettiin kansanvaltuuskunnan raha-asiain osastolle. Osastoa johti valtuutettu eli komissaari. Ensimmäisenä raha-asiain komissaarina toimi toimittaja-kansanedustaja Jalo Kohonen. Hän sai helmikuun alussa rinnalleen kansanedustaja Edvard Gyllingin, joka oli 1910-luvun alussa itse työskennellyt Tullihallituksessa tilastovirkamiehenä. Tulli oli kansanvaltuuskunnalle tärkeä viranomainen, joka mainittiin sittemmin jopa sen valtiosääntöehdotuksessa.

Lakkautetun Tullihallituksen tilalle perustettiin uusi elin, Suomen tullineuvosto. Neuvostomallia sovellettiin muissakin hallinnoissa, kuten rautateillä ja postissa. Esikuvana olivat Venäjän neuvostot, joiden tehtävänä oli ollut tuoda kansan tahto hallinnon toimintaan. Käytännössä Tullineuvosto johti Suomen tullilaitosta, joka edusti punakaarteista erillistä siviilihallintoa. Punaisen Suomen uudeksi eduskunnaksi muodostettiin Työväen pääneuvosto.

Vaikka suuri osa tullivirkamiehistä oli Virkamiesliiton julistuksen mukaisesti lähtenyt pois töistä, joukko tullikamarien tullivartijoita ja päällysmiehiä jatkoi työssään. Tullivartijoiden tehtävät käsittivät lähinnä tullivarastoissa olevien tavaroiden valvontaa, sillä laivaliikenne oli talven vuoksi poikki. Moni katsoi olevansa velvoitettu jatkamaan töitä, koska oli jo nostanut helmikuun palkan, joka oli maksettu kuun ensimmäisenä päivänä. Eikä toisaalta muuta toimeentuloakaan ollut tarjolla. Joissain tullikamareissa ylemmät virkamiehet huolehtivat ennen lähtöään, että työhön jäävät saivat palkkansa. Tullivartijoiden joukossa oli myös niitä, jotka suhtautuivat uuteen hallitukseen suopeasti tai ainakin varovaisen myönteisesti. Osa tyytyi odottamaan, mitä olisi tulossa.

Tullineuvoston valtuutetuksi eli komissaariksi raha-asiain osasto nimitti 9. helmikuuta tullivartija Alfred Blomqvistin. Hän sai tehtäväkseen muodostaa Tullineuvoston ja toimia sen puheenjohtajana. Neuvoston muiksi jäseniksi tulivat tullivartijat Karl Lindholm, Knut Kangas, Juho Paananen, Gustaf Sjöholm, Pekka Kekarainen ja August Salmela Turusta, Helsingistä ja Viipurista. Vaikka Tullineuvoston jäseniä kutsuttiin lehdistössä tovereiksi, neuvoston sisällä nimitystä ei ainakaan pöytäkirjoissa käytetty.

Tullineuvosto siirtyi tyhjäksi jääneisiin Tullihallituksen huoneisiin, Erottaja 2:n neljänteen ja viidenteen kerrokseen. Ensimmäisen kirjeensä kansanvaltuuskunnalle Tullineuvosto lähetti heti 14. helmikuuta. Siinä pyydettiin määrärahaa tullimiesten palkkoja ja muita menoja varten. Neuvosto vastaanotti ensimmäisen kirjeensä kaksi päivää myöhemmin Hämeenlinnan Vallankumouskomitealta. Tullineuvosto kokoontui useita kertoja viikossa. Neuvoston käytössä oli Erottajalla myös kaksi puhelinta.

Turun tullikamarin tullinhoitaja, joka oli tammikuun lopussa sulkenut tullikamarin, pakotettiin saman tien palaamaan työhön. Turun ylempi henkilökunta poistui työpaikaltaan uudelleen 10. päivä helmikuuta. Viipurissa virkamiehet poistuivat tullinhoitajan johdolla töistä vasta 14.2. Viipurin tullinhoitaja ilmaisi lisäksi toivovansa, että oma henkilökunta jäisi työhön pitämään huolta Tullin hallussa olevasta omaisuudesta. Vastaavan toiveen esitti suullisesti myös Helsingin tullinhoitaja.

Helmikuun aikana Tullineuvosto määräsi eri tullikamarien tullivartijoita perustamaan omat tullikamarineuvostot ja valitsemaan niille omat komissaarit. Käytännössä Tullineuvosto nimitti komissaarit. Ensimmäiset tullikamarineuvostot aloittivat toimintansa helmikuun 1918 aikana. Sille ei voitu mitään, että Tullineuvosto joutui helmikuun lopussa toteamaan, että tulliolot olivat ”joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Tullivartijoita oli alettava kouluttaa tullaustehtäviin, ja uutta henkilökuntaa oli koetettava palkata.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan

Mediatiedote Sata vuotta sitten