Sata vuotta sitten: Tinan salakuljetusverkosto paljastuu – valvontaa tehostetaan, yksityisetsiviä palkataan

9.10.2017 11.14
Tiedote
Sata vuotta sitten: Tinan salakuljetusverkosto paljastuu – valvontaa tehostetaan, yksityisetsiviä palkataan

Sodan vuoksi useille tavaroille, kuten tinalle, lyijylle ja saippualle, oli määrätty vientikieltoja ja rajoituksia. Kielloista piittaamatta tavaroita vietiin Ruotsiin, koska siellä tavaroista sai hyvän hinnan vahvemmassa valuutassa. Joidenkin tavaroiden salakuljetus maasta oli niin tuottavaa, että siitä tuli ammattimaista.

Kemissä venäläisen rajavartioväen vänrikit Silvetroff ja Foots takavarikoivat syyskuun 1917 lopulla 42 kiloa tinaa. Kemin nimismiehen mukaan tinaerän omistaja oli eräs Matti Häikiö Alatorniolta. Toisen, saman suuruisen erän omisti alatorniolainen konttoristi A. Waronen. Sotilaat olivat vanginneet molemmat miehet kuulusteltaviksi. Tullihallitus pyysi 9. lokakuuta Oulun kuvernööriä toimittamaan kuulusteluasiakirjat Kemin tullikamarille syytettä varten. 

Samaan aikaan Oulun poliisilaitoksen etsivän osaston tutkimuksissa paljastui, että hinaajalaivojen Heros, Ilmari ja Aino perämiehet olivat kesällä 1917 salakuljettaneet vientikiellossa olevaa tinaa Ruotsiin. Koska tullitarkastus laivaan oli tehty Tornion Röytässä, jutun käsittely kuului Tornion tullikamarille.

Venäläisviranomaisten saamien ”luotettavien ulkomaisten tietojen” mukaan Oulusta oli elokuussa viety Ruotsin Luulajaan höyrylaivalla isompi erä tinaa ja lyijyä. Tietojen mukaan tunnettu tukholmalainen toiminimi myi Haaparannalla korkealaatuisia tinaharkkoja ja 99-prosenttista platinaa, mikä oli vankka todiste siitä, että tavarat oli tuotu salaa Suomesta.

Nämä kenraalikuvernöörin lähettämät tiedot kertoivat myös, että oululainen kauppias Forsell oli aikeissa viedä salaa Ruotsiin kaksi junavaunullista saippuaa, joka oli määrätty kuljetettavaksi Venäjälle. Tullihallitus kehotti 25. syyskuuta salaisessa kirjeessään Oulun tullikamaria estämään tämä ”kaikin käytettävissä olevin keinoin” ja selvittämään rikos tarkasti.

Samana päivänä Ruotsin rajan tullitarkastajalle ilmoitettiin, että kaksi virstaa Tornion kaupungista pohjoiseen olevan tullivartioaseman kautta vietiin Haaparannalle jatkuvasti teetä ja kumisia polkupyöränrenkaita täysinäisten hevoskuormien pohjalla. Myös tämä tapaus määrättiin tutkittavaksi huolellisesti.

Asiaan kytkeytyivät lisäksi venäläisten jatkuvasti esittämät väitteet vientikiellossa olevien saippuan, tinan ja lyijyn salakuljetuksesta rajan yli saman tullivartioaseman kautta ja vieläpä Suomen tullimiesten sallimana. Ilmeisesti ulkomaiset lehtiuutiset kertoivat osan Tornion tullivartijoista olevan lahjottuja. Tullihallitus määräsi tullitarkastaja Stjernvallin pitämään alaisiaan tarkoin silmällä.

Salakuljetusta yritettiin estää rajoittamalla riskitavaroiden kuljettamista. 27. syyskuuta 1917 Suomen senaatti kielsi tinan ja kumin kuljettamisen Oulun lääniin ja Vaasan läänissä Seinäjoen asemaa pohjoisemmaksi. Tornion rautatieviranomaisia kiellettiin antamasta ulos yhtään kotimaan rahtia, pikatavaraa, postipaketteja tai matkatavaroita ilman tulliviranomaisten lupaa.

Venäjän kauppa-asiamies Tanskassa oli myös välittänyt tietoja, joiden mukaan laivojen kapteenit ja miehistöt salakuljettivat varsinkin Raumalta ja muistakin satamista Venäjän ruplia lautojen väleihin ja muihin rakoihin kätkettyinä. Väitettiin, että vihollismaa Saksa osti kaikki ulkomaille viedyt ruplat. Tullihallitus kehotti rannikkokaupunkien tullikamareita valvomaan tätäkin.

Tullitarkastaja Stjernvall ehdotti, että hän voisi palkata ”jostakin Helsingin yksityisestä salapoliisitoimistosta kaksi salapoliisia” ottamaan selvää maarajan Lapin Keskipiirin salakuljetuksesta. Tullihallitus hyväksyi ehdotuksen ja pyysi työstä tarkempaa hinta-arviota. Lisäksi Stjernvall ehdotti Tullille erityistä kolmimiehistä liikkuvaa vartioita tekemään Ruotsin vastaisella rajalla ”vakoiluretkiä tarpeen mukaan”.

Lokakuun alussa Pohjanlahden valvontaa tehostettiin lähettämällä Tullin iso höyrylaiva Nordvakten partioimaan Kokkolan edustalle aina 1917 purjehduskauden loppuun saakka. Aluksen päällikkö sai 19. lokakuuta käskyn partioida myös Oulun pohjoispuolisella rannikolla. Tämäkään ei riittänyt, vaan 26. lokakuuta paikalle lähetettiin vielä Vaasan edustalta toinen tullihöyrylaiva Vikingen, jonka miehistö piti tehtävää siinä määrin vaarallisena, että he pyysivät saada aseistusta.

Kun Tullin tutkinta Tornion seudun salakuljetuksesta lokakuussa valmistui tuloksettomana, tullitarkastaja Stjernvall totesi voimattomana, että kiellettyjen tavaroiden salakuljetus jatkui villinä Tullin toimenpiteistä ja ”suurilukuisesta sotilasvartiostosta” huolimatta. Tästä todistivat Torniossa ja sen läheisyydessä tehdyt useat isot takavarikot, joissa oli saatu kiinni kymmenien tuhansien markkojen arvosta öljyä, tinaa, kumitavaroita, sähkötarpeita ja saippuaa. Tullihallitus joutui ilmoittamaan kenraalikuvernöörille, että se oli tehnyt kaiken voitavansa ”käytettävinä olevilla varoilla ja miesvoimilla”. Runsaat takavarikot jatkuivat myös tulevina kuukausina.

Kuvat:
Tullitarkastaja Edvard Stjernvall koetti tehdä parhaansa valvonnan parantamiseksi. Tullimuseo.
Tullihöyrylaiva Nordvakten. Tullimuseo.

 

Vuosi 2017 on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi.  Juhlavuoden ajan Tullin historiamuistelut omistetaan vuoden 1917 tapahtumille. Tuomme esiin asioita, jotka koskivat Tullin päätehtäviä ulkomaankaupan edistäjänä, säätelijänä ja valvojana.

Suomen ulkomaankauppaan ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisvuoden tapahtumat vaikuttivat vuosikymmeniä. Tulli valaisee itsenäisen Suomen kriittisiä vaiheita julkaisemalla artikkeleita, tarinoita ja kuvia 1800-luvun lopulta lähtien laatimiensa ulkomaankaupan tilastojen pohjalta. 

Artikkeli Lehdistötiedotteet Sata vuotta sitten