Sata vuotta sitten: Laaja tutkinta tullihenkilöstön tekemisistä alkaa

16.4.2018 8.00
Tiedote

Kun yhä useammat tullitoimipaikat siirtyivät valkoisten haltuun, Vaasan hallitus määräsi selvitettäväksi, mitä niissä oli vallankumoushallituksen aikana tapahtunut ja tehty. Tästä alkoi laaja tutkintaprosessi, joka päättyi valtiorikosoikeuden tuomioihin.

Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa 3. huhtikuuta 1918 ja valtasivat punaisilta huomattavan osan Etelä-Suomen tullikamareista. Eckeröstä, Maarianhaminasta, Degerbystä, Hangosta ja Tammisaaresta punaiset luopuivat lähes taistelutta. Pääkaupungista käytiin 11.–13. huhtikuuta 1918 taistelu, jonka tuloksena saksalaiset joukot ja heitä avustavat suomalaiset valkokaartilaiset ottivat Helsingin haltuunsa. Muutamat senaatin toimituskunnat käynnistivät työskentelynsä siellä lähes välittömästi tämän jälkeen. Virallisesti senaatti oli yhä Vaasassa, kuten toistaiseksi Tullihallituskin.

Saariston suojeluskunnan vallattua Turun 14. huhtikuuta 1918 punaiset poistuivat länsirannikolta. Uudenkaupungin, Naantalin, Rauman ja Porin tullikamarit siirtyivät valkoisille. Punaisten hallussa oli koko maassa enää muutama tullitoimipaikka: Hämeenlinna, Lahti, Kotka, Hamina ja Viipuri sekä joitakin tulliasemia Karjalan kannaksella. Rautatieyhteys punaisesta Suomesta Venäjälle toimi edelleen. 

Valkoisten saavuttua kaupunkiin tapahtui yleensä väkivallantekoja ja teloituksia. Tullihenkilöstö ei kuitenkaan muutamaa henkilöä lukuun ottamatta joutunut valkoisen terrorin kohteeksi. Silti tullikamareissa oli niitäkin, joilla oli aihetta pelätä. Pakoon lähti kuitenkin vain muutama, sillä punaisia palvelleet tullimiehet katsoivat yleisesti edustaneensa lakia ja järjestystä mielivallankin aikana.

Yleensä tullikamarit aloittivat toimintansa lähes saman tien kun tammikuun lopussa poistuneet virkamiehet palasivat töihin. Senaatti päätti 16. huhtikuuta 1918, että Tullihallituksen oli viipymättä alettava tutkinta siitä, kuka Tullin virka- ja palvelusmiehistä oli palvellut ”nyt kukistettua vallankumousvaltaa”. Erityisesti korostettiin toimimista punakaartissa tai sen laitoksissa tai jos henkilö oli hoitanut korkeampaa virkaa. Haluttiin myös tietää, oliko tämä jollakin muulla tavalla osoittanut hyväksyneensä punaisen hallituksen. Jos tällaisia henkilöitä löytyi, heidät oli heti pidätettävä virasta ja lopetettava palkanmaksu. Tullihallitukselle kehotus tuli 22. huhtikuuta 1918 senaatin valtiovaraintoimituskunnalta. Osa tullikamareissa punaisen vallan aikana työskennelleistä vangittiin virasta pidättämisen lisäksi. Tutkimukset käynnistettiin nopeasti.

Jo huhtikuun alussa, hieman ennen kaupungin valloitusta, Tullimiesliiton Helsingin osasto oli ilmoittanut lopettavansa työt. Vain vajaat kymmenen tullivartijaa jatkoi työpaikalle tulemista. Poislähtijöihin lukeutui 12. huhtikuuta lähtenyt tullipäällysmies Kustaa Tunturi, joka oli allekirjoittanut palvelussitoumuksen punaisille muiden helsinkiläistullimiesten joukossa. Tunturi kehotti tovereitaan oma-aloitteisesti antamaan valkoisille tarkan selonteon siitä, mitä he olivat punaisena aikana tehneet, jotta vapautuisivat kaikista epäilyksistä ja voisivat jatkaa työssään. Tästä olikin hyötyä, sillä ankaria rangaistuksia tuli helsinkiläisille vain vähän, vaikka siellä oli eniten sitoumuksen allekirjoittajia.

Tutkinta ei rajoittunut vain punaisten hallussa olleelle alueelle, vaan jokainen tullilaitosta palvellut kuulusteltiin kaukaisimpia Lapin raja-asemia myöten. Alueellisesti tutkimukset jaettiin niin, että samat henkilöt kuulustelivat laajemman alueen tullitoimipaikat. Hangon, Tammisaaren ja Turun tutkinnan johtoon määrättiin varatuomarit J.W. Juselius ja K.W.J. Eriksson Tullihallituksen alaisesta henkilökunnasta. Hangon tullikamarissa voitiin jo toukokuun alussa todeta, ettei kukaan henkilökunnasta ollut osallistunut kapinaan. Tammisaaressa vain yksi tullivartija oli ollut jäsenenä paikallisessa punaisessa kunnanhallituksessa, mutta ei tuolloin työskennellyt ollenkaan tullikamarissa. Hänet vangittiin ja vietiin Viaporin vastaperustettuun vankileiriin.

Turussa todettiin 21 henkilön allekirjoittaneen palvelussitoumuksen, Helsingissä ja Viipurissa heitä oli huomattavasti enemmän. Pahiten punaiseen valtaan sekaantuneet turkulaistullimiehet sijoitettiin Kakolan vankilaan, missä kuulustelutkin pidettiin. Turussa oli myös heitä, jotka punainen tullineuvosto oli ottanut Tullin ulkopuolelta lisähenkilökunnaksi. Heistä ei järjestetty tutkintaa, koska he eivät virallisesti olleet koskaan olleet Tullin palveluksessa. Todellinen työskentelyaikakin jäi varsin lyhyeksi.

Muualla maassa tutkinnan aloittaminen lykkääntyi sotatoimien vuoksi toukokuuhun ja alkukesään.  Lapissa raja-asemien henkilökuntaa päästiin kuulustelemaan vasta kesäkuussa. Pääosin kuulustelut tehtiin isommissa tullikamareissa. Kuulusteluissa kerättyjen tietojen perusteella varsinaisen rikostutkinnan ja syytteiden kohteiksi täsmentyi noin kolmisensataa tullihenkilökunnan jäsentä.

Lahden tullikamari toimi Lahden rautatieasemalla. Sen henkilökunta oli valinnut neuvoston ja allekirjoittanut sitoumuksen punaiselle hallitukselle, mutta valkoisten tultua liittyi heihin ja vapautui syytteistä. Tullimuseo.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

 

Artikkeli Lehdistötiedotteet Sata vuotta sitten