Sata vuotta sitten: Kuolema käy Tampereen tullikamarilla

10.4.2018 8.00
Tiedote

Suomen tulevaisuus vuonna 1918 ratkaistiin aivan Tampereen tullikamarin nurkilla. Taistelu Tampereesta oli koko sisällissodan suurin ja kiivain. Tullikamarirakennus ei säästynyt osumitta. Myös kahdelle tullimiehelle Tampereen taistelu ja sen jälkiseuraukset olivat kohtalokkaat.

Vuodenvaihteessa aseita rajan yli tuonut ja niitä välillä myös tullannut punakaartilaiskomentaja Eino Rahja koetti joukkoineen vapauttaa Tamperetta saarroksista. Rahjan epäonnistuminen sinetöi punaisen Tampereen kohtalon. Kenraali C.G.E. Mannerheimin johdolla kaupungin valloitus eteni armottomina katutaisteluina kaupungin itäpuolelta kohti sen länsiosia. Tullikamari oli etenevien valkoisten joukkojen tiellä strategisella paikalla, rautatieaseman itäpuolella.

Vaikka 49-vuotias tamperelainen tullivartija Sakarias Tarkka oli helmikuun 1918 alusta lähtien pysytellyt poissa tullikamarilta, hänet määrättiin vastavallankumouksellisena pakkotöihin, rakentamaan linnoitteita ja kantamaan ammuslaatikoita kaupunkia vimmaisesti puolustaville punakaartilaisille. Saatuaan sairasloman hänen onnistui päästä maaliskuun loppupäivinä pois.

Hänen poikansa oli ollut tullivartijana samassa tullikamarissa. Jo helmikuun alussa 19-vuotias Vilho Sakari Tarkka oli paennut kaupungista ja liittynyt valkoisiin joukkoihin lääkintämieheksi. Osallistuessaan kotikaupunkinsa valtaukseen varhain aamulla 3. huhtikuuta 1918 Tarkka sai osuman auttaessaan turvaan haavoittuneita Satakunnankadulla. Itsekin haavoittunut Tarkka koetti päästä sidontapaikalle, kun hänen päähänsä osui läheisestä rakennuksesta ammuttu sala-ampujan luoti. Osuma oli kuolettava. Tarkasta tuli toinen sisällissodan taistelussa kuollut tullimies. Kaikkiaan Tampereen taisteluissa kaatui noin tuhat valkoista ja 1 500 punaista taistelijaa.

Tampereen tullikamari toimi taistelujen aikana punakaartilaisten muonituspaikkana, koska paikalta löytyi runsaasti muonaa koskevia käskyjä ja kuitteja. Punaisten puolustus näyttää toimineen suurimmaksi osaksi voileipien voimalla. Niitä rahdattiin tullikamarilta eri puolille muun muassa Tampereen teatterissa sijainneeseen päämajaan. Melkoinen osa voileivistä kuitenkin homehtui matkalle.  

Kuukautta aiemmin tullikomissaariksi Tampereelle oli määrätty turkulainen tullivartija Alfred Karlsson. Karlssonin olinpaikasta tai kohtalosta ei vielä toukokuussakaan ollut valkoisessa tullilaitoksessa varmaa tietoa. Tutkintapöytäkirjassa 30. huhtikuuta todettiin vain, että Karlsson oli vangittu. Valkoiset sanomalehdet kertoivat sittemmin, että hänen hallussaan oli pidätyshetkellä ollut noin kaksi tuhatta markkaa rahaa, josta osa oli punaisten seteleitä. Sittemmin Tullihallituksen yhteenvetoon Tampereen tapahtumista kirjattiin Karlssonista lyhyesti ”arkebuserad” eli teloitettu 11. huhtikuuta 1918.

On mahdollista, että Karlsson sijoitettiin Tampereen rautatieaseman tavaramakasiineihin, joihin valtauksen päivinä sullottiin joukoittain vangittuja punaisia, ja joista heitä haettiin teloitettaviksi. Karlssonin viime hetkistä ei ole säilynyt asiakirjoja. Karlsson ei ollut yksin, sillä Tampereen valtauksen jälkeen arvioidaan surmatun useita satoja vangittuja punaisia ja venäläisiä sotilaita.

Tullihenkilökunta palasi tullikamariin 9. huhtikuuta eli heti valtauksen jälkeen. Samoihin tiloihin sijoittui myös valkoisten intendenttilaitos, joka oli avoinna kello 9–16. Se keskittyi paitsi joukkojen huoltoon myös sotasaalistavaroiden palauttamiseen niiden omistajille.

Lähteet: Vapaussodan arkisto ja Valtiorikosoikeuden aktit (Kansallisarkisto); Tullin kuulustelupöytäkirjat; Aamulehti 1918, Vaasa 1918.

Kiskot ylsivät 1900-luvun alussa Tampereen tullikamarin pakkahuoneelle saakka. Tullimuseo.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

Artikkeli Lehdistötiedotteet Sata vuotta sitten